Sisi (2001-2015)

Astrana van Joefarm, eli C.C.Rider - meille Sisi  (23.9.2001 - 18.6.2015)

Tutustuin Sisiin ensimmäisen kerran talvella 2007. Turhaan jännitin, miten ensitapaamisemme sujuu. Ystävällisempää, iloisempaa ja hyväsydämisempää koiraa sai hakea kaukaa.

Tätä kirjoittaessani on Sisin poismenosta kulunut aikaa runsas kuukausi. Selailen albumeja ja katselen kuvia nyt jo hymy huulilla.


Tässä lomaillaan Kustavin kallioilla kesällä 2007.

Sisi ja pojat metsäretkellä Littoisten Hiiskanmäessäessä talvella 2008.

Vaikka Sisi oli tottunut poseeraamaan kuvissa....

....niin ei sitä nyt ihan kaikkeen silti suostuttu!

Alla oleva kuva on kesältä 2010. Menossa oli kesän kolmas jalkapallo.

Tennispallotkin olivat kivoja. Niitä saattoi skalpeerata näin hienosti.

Ihanasti vinkuva pieni vihreä possu sai kyytiä.

Yksi ihminen Sisin elämässä oli yli muiden.

Henkan puolesta Sisi olisi tehnyt mitä vain. Ja niin se tekikin. Ihmekoira!

Henkan ja Sisin yhteinen harrastus oli agility. 

Videoilla Sisin ja Henkan finaalisuoritukset Belgianpaimenkoirien maailmanmestaruuskisoissa 2006 Unkarissa.

                                         

Menestyksekäs Agilityura päättyi nivelrikon vuoksi Sisin ollessa seitsenvuotias. 

Vahtia ja menoa riitti silti yllin kyllin. 

Tässä keppi saa kyytiä!

Kuvausreissulla Littoistenjärven jäällä

Metsäkoira

Hieman kesäisempiä tunnelmia Kustavin rantakallioilta.

Tassunjälkiä jäi muuallekin kuin läheisten sydämiin. Kylppäri(n) valuu piti käydä tarkistamassa yön aikana.

Pseytyminen ja kynsienleikkuu EIVÄT kuuluneet Sisin lempipuuhiin. Pakko silti oli uhrautua - joskus.

Vaikka kuono harmaantui, jalka ei enää noussut entiseen malliin ja kuulo heikkeni, saattoi elämästä nauttia täysin rinnoin.

Hellepäivänä sai etsiytyä puun varjoon...

...tai chillailla terassilla pallon kanssa...

...toisinaan huilata omassa nojatuolissa...

...ja katsella telkkarista sisustusohjelmia äiteen kanssa.

Rakas, kultainen Sisi nukkui ikiuneen kesäkuussa 2015 ennen juhannusta.

"Kun minä tulen vanhaksi, niin olethan sinä riittävän vahva kantamaan minut viimeiselle matkalle. Päästämään eläinten taivaaseen lepäämään ja seuraamaan laumamme matkaa enkelten joukosta. Kun minä tulen hauraaksi ja kipeäksi, ja vaikka minä vieläkin sinnikkäästi seuraan sinua minne ikinä menet, kun minä katson sinua elämää täynnä olevilla silmilläni ja lipaisen kyyneleen silmänurkastasi. Olethan kyllin kestävä kantamaan senkin viimeisen yhteisen matkan vaateen, ettet anna minun kärsiä siksi, ettei sinulla ollut voimia tehdä ratkaisevia päätöksiä. Minä en voi sinun puolestasi päättää, mutta minä voin toivoa ymmärrystä, että meillä jokaisella on oma aikamme."