Muutama kuukausi.
Kun ajatukset pyörivät pururataa oman pään sisällä, ajaa elämä ympärillä vauhdilla ohi. Kuukaudet vaihtuvat huomaamatta.
Ja kun sitten pitkän ja pimeän talven jälkeen piina helpottaa ja keväänvihreän ruohon tuoksu iskee tajuntaan tuntuu, kuin heräisi horroksesta.
"-Täällä on paljon sellaista, mitä ei voi ymmärtää, Muumimamma sanoi itsekseen.
- Mutta miksi kaiken sitten pitäisi olla ihan samanlaista kuin se tavallisesti on? Luultavasti myrskyjä on vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu, sanoi Muumipappa."
Kesä on ollut viileä, mutta se ei ole minua haitannut. Päinvastoin.
Kesäkuu nimittäin kului muuttolaatikoita pakatessa. Omakotiasuminen vaihtui rivitaloelämään. Kesäkuun pakkaaminen, ylimääräisetä tavarasta eroon pääseminen ja siivoaminen veivät kaiken energian ja ajan. Työ, retkeily, luonto- ja valokuvausharrastus, Marttailu, kokkailu, ystävät, perhe - kaikki tärkeä jäi muuttopuuhien ja remonttikiireiden jalkoihin.
Nyt ovat tavarat löytäneet paikkansa. On taas aikaa.
Muutto Littoistenjärven kupeeseen on ollut hyvä päätös. Mihinkään ei ole pitkä matka. Luontoon pääsen suoraan kotiovelta ja kaupungin palvelut ovat kivenheiton päässä. Kulttuurimaisemista yksi kauneimmista, eli Auranjokilaakso on lähellä. Turun keskustaan polkee pyörällä puolessa tunnissa.
Viime viikolla lähdin kiertämään Littoisten luontopolkua. Reppuun vesipullo, kamera, hyttysmyrkky, huppari ja menoksi.
Harmaa ja sateinen torstaiaamu kääntyi aurinkoiseksi ja lämpimäksi illaksi. Kaikki tämän sivun kuvat on otettu matkan varrelta.
Luontopolku kiertää Littoistenjärveä osittain polkuja, osittain hiekkateitä pitkin. Järven kiusana on viime vuosina ollut sinilevä, joka kuumina kesinä kukkii voimakkaasti. Tällä hetkellä sinilevää ei vielä juurikaan ole - kiitos viileän kesän ja osittain myös järven rehevöitymisen estämisen eteen tehdyn työn.
Järvelän kosteikko on sijaitsee Littoistenjärven pohjoisreunalla. Kosteikosta on muodostunut muutamassa vuodessa yksi Varsinais-Suomen parhaista lintupaikoista. Lintuja voi tarkkailla lintutornista (kiikarit mukaan) tai kosteikon reunalle rakennetulta lavalta.
Polut vievät kulkijaa eteenpäin. Maisemat vaihtelevat.
Järvimaisema on osa suomalaisen siulunmaisemaa. Metsä on kaveri, joka lohduttaa aina.
Osa luntopolusta kulkee Littoisten vanhan Verkatehtaan miljöössä. Pittoreskia!
Niin on kesä nätti kuin morsian. Tai sika pienenä....
Ja lenkin lopuksi koukkasin hakemaan lähikaupasta kesän suosikkijäätelöni.
Loppukesän motto:
Takaisin luotoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet
-Muumipappa
Kuvia voit käydä katselemassa myös tästä linkistä Google+ -sivuillani.
Kiva et olet taas täälläkin. Ja meil on sama suosikkijäde!
VastaaPoista-Sari-