Turun Yliopisto järjesti 13.11.2014 Ahtisaari-päivien yleisöluennon aiheesta "Lapsista vastuullisia aikuisia, miten se tehdään?" Nuorista ja heidän tulevaisuudestaan olivat keskustelemassa CMI:n hallituksen puheenjohtaja, nobelisti Martti Ahtisaari, Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin johtaja, professori Elina Pirjetanniemi, Turun Yliopiston dosentti, lasten ja nuortenpsykiatsian erikoislääkäri Linnea Karlsson ja Turun Yliopisto sosiologian professori Jani Erola.
Oli mielenkiintoista istua Yliopiston luentosalissa pitkästä aikaa. Leppoisaa tilaisuutta juonsi toimittaja Maija Lehmusvirta MTV Uutisista. Kyllähän tuo säväytti, kun näki rauhannobelistin astelevat sisään luentosaliin ja tarttuvan mikrofoniin. Yleisö oli pelkkänä korvana.
Tilaisuuden alkuun toimittaja Maija Lehmusvirta kyseli kaikilta paneeliin osallistuneilta omia kokemuksia tilanteista, joissa nämä ovat joutuneet kantamaan vastuun tekemistään, joko lapsena tai aikuisena.
Presidentti Ahtisaaren muistot liittyivät lapsuuden kolttosiin, siihen miten niistä oli vastuunseen joutunut, ja miten kokemus oli presidenttiä vastuuseen kasvattanut: enää ei poikien kanssa kiviä kasarmin ikkunoihin isän lempeäntiukan läksytyksen jälkeen heitelty.
Presidentti Ahtisaaren muistot liittyivät lapsuuden kolttosiin, siihen miten niistä oli vastuunseen joutunut, ja miten kokemus oli presidenttiä vastuuseen kasvattanut: enää ei poikien kanssa kiviä kasarmin ikkunoihin isän lempeäntiukan läksytyksen jälkeen heitelty.
Merkittäväksi tekijäksi oman lapsensa, Markon kasvattamisessa vastuulliseksi aikuiseksi presidentti Ahtisaari nosti isovanhemman ja äidin roolin. Kotona oli aina turvallinen aikuinen. Kodin ilmapiirin tuli olla sellainen, että Marko saattoi ja uskalsi aina tulla kotiin, oli hän sitten onnistunut tai epäonnistunut toimissaan. Presidentti korosti yhteisöllisyyden merkitystä kasvattamisessa. Puuttumattomuuden asenteeseen tulisi puuttua. Tulisi uskaltaa puuttua. Rohkaista olemaan rohkea. Vuosikymmen sitten jokaisesssa taloyhtiössä oli talonmies ja tämän rouva, jotka pitivät 'pihan pojat kurissa ja nuhteessa'.
Linnea Karlsson vertasi vastuulliseksi oppimista uimaan oppimiseen. Uimaan ei opita heittämällä lapsi veteen ja kehottamalla tätä sitten uimaan. Uimaan opitaan pikku hiljaa, ensin veteen totuttelemalla aikuisen ohjauksessa. Samoin opitaan vastuun kanto, alussa aikuisen turvallisessa ohjauksessa. Vastuun määrää lisätään ohjatusti pikkuhiljaa. Aikuisen antamaa vastuullisen kansalaisen esimerkkiä lapsen kasvattamisessa korostettiin kaikkien panelistien suulla.
Huoli yhteiskunnan polarisoitumisesta ja sen aikaansaamista ongelmista nostettiin esiin keskustelussa. ''Rikkaat' rikastuvat ja 'köyhät' köyhtyvät. Kuilu hyvin- ja huonosti voivan nuorison välillä kasvaa. Alemmista sosioekonomistisista asemista tulevat nuoret eivät saa tutkimusten mukaan kotoa samaa tukea koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa ja valinnoissa kuin ylemmän sosioeknomistisen taustan omaavista kodeista tulevat lapset.
Nykyinen luokaton lukio ja runsaasti valinnaisaineita tarjoava yläkoulu suosii hyviä oppilaita, joiden kotona osataan ohjata valinnoissa. Ne, jotka tarvitsisivat ohjausta, hyötyisivat stabiilista kotiluokasta. Oppilaat tunteva opettaja voisi puuttua nuoren ongelmiin. Vastuu valinnaisaineiden valinnassa ei saa olla pelkästään oppilaan. "Jos vahemmat eivät tue yläkoulussa ja lukiossa tehtäviä valintoja ja mieti niitä yhdessä lasten kanssa, niin pieleen menee", totesi professori Erola.
Nuoret siis tarvitsevat aikuisen ohjausta ja tukea kaikissa valinnoissan. Omin voimin ei pärjää, eikä pudottuaan pääse omin voimin ylös. Empatiakehitys lepää turvallisten ihmissuhteiden varassa. Yhteiskunnan tulisi olisi sellainen, jossa kaikilla olisi mahdollisuus. Yhteisöllisyys luokassa, sen kehittyminen, johtaa myös vastuulisuuteen koko yhteiskunnasta.
Opettajien asemaa kasvattajina korostettiin ja kehuttiin. Tottakai. Hyvä dynamiikka luokassa ja hyvät opettajat on parasta ihmisoikeustyötä. Pidettiin tärkeänä, ettei opettjia kuormitettaisi pienillä, lyhytkestoisilla projekteilla, jotka vievät aikaa opettajan normityöltä.
Näin kuitenkin valitettavasti tapahtuu yhä suurenevassa määrin. Itse olen kokenut kuluneen vuoden raskaimpana koko 26 vuotta kestäneen opettajaurani aikana. Lomautusrumba, säästöpaineet, kunnan 'kehittämistöihin' osallistuminen - kaikki pois normaalista opetus- ja kasvatustyöstä. Vielä kun opetustunnit on vedetty minimiin, on opettajan työn kuormitus kaikin tasoin mitattuna huipussaan. Tuntuu siltä, että asioita ei ehdi käsitellä kunnolla, asioita jää käsittelemättä, opettaja tuntee riittämättömyyttä. Vastuun lasten ja nuorten vastuullisiksi oppimisessa ei kuitenkaan ole vain (onneksi!) opettajien.
Nykyinen luokaton lukio ja runsaasti valinnaisaineita tarjoava yläkoulu suosii hyviä oppilaita, joiden kotona osataan ohjata valinnoissa. Ne, jotka tarvitsisivat ohjausta, hyötyisivat stabiilista kotiluokasta. Oppilaat tunteva opettaja voisi puuttua nuoren ongelmiin. Vastuu valinnaisaineiden valinnassa ei saa olla pelkästään oppilaan. "Jos vahemmat eivät tue yläkoulussa ja lukiossa tehtäviä valintoja ja mieti niitä yhdessä lasten kanssa, niin pieleen menee", totesi professori Erola.
Nuoret siis tarvitsevat aikuisen ohjausta ja tukea kaikissa valinnoissan. Omin voimin ei pärjää, eikä pudottuaan pääse omin voimin ylös. Empatiakehitys lepää turvallisten ihmissuhteiden varassa. Yhteiskunnan tulisi olisi sellainen, jossa kaikilla olisi mahdollisuus. Yhteisöllisyys luokassa, sen kehittyminen, johtaa myös vastuulisuuteen koko yhteiskunnasta.
 |
| vas. toimittaja Maija Lehmusvirta, presidentti Martti Ahtisaari, professori Elina Pirjeatnniemi, dosentti Linnea Karlsson ja professori Jani Erola |
Opettajien asemaa kasvattajina korostettiin ja kehuttiin. Tottakai. Hyvä dynamiikka luokassa ja hyvät opettajat on parasta ihmisoikeustyötä. Pidettiin tärkeänä, ettei opettjia kuormitettaisi pienillä, lyhytkestoisilla projekteilla, jotka vievät aikaa opettajan normityöltä.
Näin kuitenkin valitettavasti tapahtuu yhä suurenevassa määrin. Itse olen kokenut kuluneen vuoden raskaimpana koko 26 vuotta kestäneen opettajaurani aikana. Lomautusrumba, säästöpaineet, kunnan 'kehittämistöihin' osallistuminen - kaikki pois normaalista opetus- ja kasvatustyöstä. Vielä kun opetustunnit on vedetty minimiin, on opettajan työn kuormitus kaikin tasoin mitattuna huipussaan. Tuntuu siltä, että asioita ei ehdi käsitellä kunnolla, asioita jää käsittelemättä, opettaja tuntee riittämättömyyttä. Vastuun lasten ja nuorten vastuullisiksi oppimisessa ei kuitenkaan ole vain (onneksi!) opettajien.
Tilaisuuden edetessä nousi siis esiin monia asioita, joita lapsen vastuulliseksi kasvattamisessa tulisi huomioida. Nykyjärjestelmän karikoita tulisi välttää ja parannella. Nuorista tulee pitää huolta. Väliinputojia tulee auttaa.
Polkupyörää ei tässäkään paneelissa uudelleen kesitty ja suureellisen otsikon aiheesta päästiin raapaisemaan vasta pintaa.
Yhtä kaikki, keskustelu oli varsin mielenkiintoista kuunneltavaa.
Ja hyvä, että asiasta keskustellaan.
kuka kantaa vastuun,
jos kehittämispaineiden alla pyyteettömästi työtään tekevä riviopettaja
ei enää jaksakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti