Omppuhilloa ja Iso-Mummin Omenapiirakkaa

Päätin kokeilla omenahillon tekoa äitini reseptillä. Se kun on niiiiin herkullista. Paitsi kirjalliset ohjeet, sain myös suullisen selostuksen siitä, miten homman pitäisi hoitua.

Ensin punnittiin

sitten kuorittiin

raastettiin,

pehmitettiin mikossa,
keitettiin
ja purkitettiin.

Helppoa - periaatteessa.

Mutta mutta...

Ohjeiden mukaan tehty hillo ei vastannut koostumukseltaan lähimainkaan samaa kuin äidin hillo. Omituinen väri ja ulkonäkö ei juuri houkutellut. Joten uusi yritys, tällä kertaa hieman eri tekniikkoja käyttäen ja kas - hillo näyttää purkissa herkulliselta. Ei samanlaiselta kuin äidin tekemä, mutta sinnepäin.

Vaaleampi versio on sitä, johon pyrin. Ei täysin tasainen sose, vaan joukossa saa olla hieman sattumiakin. Parasta lettujen päällä! Nyt taitaa olla äidillä ja minulla omat reseptimme.

Eikä tässä vielä kaikki; leivoinpa omenapiirakankin Iso-Mummin ohjeen mukaan. Ohjeella saa pellillisen piirakkaa helposti. Omenapalat ovat piilossa piirakan sisällä. Ei mitenkään kuvauksellinen leivonnainen, mutta mehukas ja MIELETTÖMÄN herkullinen!

Olen saanut reseptin vuonna 2002, kun piirakkaa tarjottiin kuopuksen päiväkodin vanhempainillassa.

Kuva on reseprivihostani. Vihko on varsinainen muistojen kirja. Siihen on kerätty kavereilta saatuja reseptejä vuosien varrelta. Parhaimpien reseptien sivuaukeamat näyttävät tältä. Leivottu ja herkuteltu on useammankin kerran!

NAM!