Leppoista heinäkuuta

Tästä lähtee liikkeelle blogikirjoitteluni, joka todennäköisesti tulee koostumaan enemmän ja vähemmän sekalaisista puuhasteluista kodissa (linnani), luontoretkillä (inspiraationlähteeni), harrastuksissa (uusimpana Marttailu) sekä työpaikallani (virkeänä pitävä opinahjo).

Kirjoitan tätä keittiön pöydän ääressä. Edessä näkyy kimppu kesäkukkia maljakossa. Esikoiseni keitti juuri kahvia. Sitä tuosta kupista välillä ryystän ja haukkaan palasen juuri leipomaani maustekakkua.

Vilkaisu ulos ikkunasta. Siellä hääräilee ukkoni pihahommien kimpussa. Piha ja puutarha teettää meille kovasti töitä. Pari vuotta sitten jouduimme purkamaan omakotitalomme alakerran anturaan asti ja kaivauttamaan uudet salaojat. Projekti oli viedä terveyden. Koko piha oli kuin pommituksen jäljiltä.Vaan ahkeruus palkitaan, mikä ei tapa se vahvistaa ja kohta meillä on taas talo entisessä loistossaan. Ellei parempi.

Keittiön ikkunasta näkyy, kun kuopukseni pomppii trampalla. Tai paremminkin viettää siellä aikaa, pomppimiseksi tuota nyt ei voi sanoa. Kurottelee alas ja rapsuttelee koiramme C.C.Riderin niskaa. C.C.Rider, tottelee nimeä Sisi, on syksyllä 14 v. täyttävä belgianpaimenkoiramme. Me kaikki annamme Sisille runsaasti huomiota sillä tiedämme, että tämä kesä saattaa olla hänen viimeisensä. Toivottavasti ei. Iloisesti häntää heilutellen kuljettelee tuossa vinkupalloa siinä toivossa, että joku hänen kanssaan leikkisi.

Sisi chillailee terassilla ja nautiskelee kesän lämmöstä.

Menen kohta itsekkin ulos. Pitää kokeilla, onko mattopyykillä kyytiä saaneet matot jo kuivia. Yöllä satoi, joten kastella ei tarvitse. Ehkäpä ensimmäinen tomaatti on jo saanut punaa poskiinsa ja voisin sen puskasta popsaista.

Sellaista. Arjen touhuskelua. Radio Suomea kuuntelen juuri, kuten yleensä. Sieltä tulee Tomas Ledinin Sommaren är kort. Kylläkyllä, tiedetään, hösten kommer snart...mutta nyt on kesä ja kärpäsiä ja loppuelämäni ensimmäinen päivä.