Vaatekaappi

Lomalta töihin paluu häämöttää ja sitä alkaa katsella vaatekaappiaan ja sen tarjoamaa sisältöä kriittisellä silmällä. Löytyykö mitään töihin päälle puettavaa? Köyhältä ja kulahtaneelta näyttää - ja ennen kaikkea sekaiselta.

Miten voi vaatekaappi mennä aina sekaisin riippumatta siitä, miten hyvin sen olen edellisellä kerralla järjestänyt ja itselleen pyhästi luvannut, että nyt järjestys säilyy. Olen laittanut mustat T- paidat omaan pinoon, värilliset omaan, farkut omalle hyllylleen....joskus jopa laittanut maalarinteipistä muistutustarroja hyllyjen reunaan. Hetken päästä huomaan kuitenkin lipsuvani. Pinot sekoittuva ja pursuavat, heitän vaatteita henkareille miten sattuu, roikkumaan minne sattuu - ja kohta ollaan lähtöpisteessä. 

Syvä huokaus. 

Pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa raivaus.

Heti kärkeen positiivinen yllätys! 

Löydän henkarilta pari kivaa puseroa, joiden olemassaoloa en muistanutkaan. Saan uutta puhtia siivoukseen. 

Heitän kaikki kulahtaneet poistopinoon,

osan Uffin pinoon, 

mahdollisesti joskus käytettävät kaapin perälle menevään pinoon,

farkut, paidat, hameet kauniisti omiin pinoihinsa ja päätän,
että tällä kertaa järjestys säilyy.

Helsinki

Helsinki on ihana. 

Paras kaupunki Suomessa heti Turun jälkeen!

Ja ennen kuin joku siellä riemastuu ja äityy Parkanoa, Posiota ja Pöljää puolustamaan niin totuuden nimissä myönnettäköön, että en ole kyseisillä paikkakunnilla käynyt. Eikä taida kaikki edellä mainituista kaupunkeja ollakkaan.
Mutta siis - taas oli aika tehdä jokakesäinen Hesanreissu.

Aiemmin saatoin olla yötä enoni luona Lauttasaaressa. Eno jäi eläkkeelle, vuokrasi asuntonsa ja muutti Naantaliin, joten ei enää öitä pölyisentuoksuisessa poikamiesboxissa.
Myöhemmin Hesaan muutti ystäväni Marja, jonka luona saatan buukata toisinaan. Tänä kesänä Marja on keikkahommissa saaristossa, joten ei pääsyä Pukinmäkeen.

Päivän varoitusajalla kun etsii hotellihuonetta, saattaa löytää edullisia tarjouksia. Booking.comista löytyi huone Hotelli Annasta.

Hotelli Anna on 1930-luvulla rakennettu, ulkoapäin katseltuna varsin askeettisen näköinen rakennus. Sain huoneen kuudennesta kerroksesta ja näkymät Helsingin kattojen yli olivat huikeat. En ole kranttu majoituksen suhteen. Kunhan sänky on hyvä, suihkusta tulee lämmintä vettä ja hotelli on keskeisellä paikalla niin olen tyytyväinen. Hotelli Anna täytti kaikki kriteerini.
Parasta hotellissa olivat näkymät huoneen ikkunasta.

Helsinki on eri asia. 

Landelta turistina saapuvana kaikki tuntuu ihmeelliseltä. Sitä saattaa vaan istua kauppatorin kahvilassa, Tuomiokirkon portailla, Espan puistonpenkillä tai Stockmannin Delissä ja antaa ajan kulua.

Ihmisvilinää. Jokainen saa olla juuri oma itsensä ihonväriin, hiustyyliin tai pukeutumiseen katsomatta. On helppo olla olemassa muille ja näkyä. On myös helppo piiloutua massaan ja olla näkymätön. Pienen paikkakunnan kasvattina en saata kuvitella asuvani suurkaupungissa. Hauska on silti vilinää katsella ulkopuolisena.
.

Ja sitten asiaan, joka tällä kertaa minut Helsinkiin toi: Ateneum ja Tove Jansson.

Tove Janssonin syntymästä tulee vuonna 2014 kuluneeksi sata vuotta.
http://www.tove100.fi/

"Ateneumin juhlanäyttely esittelee Janssonin (1914-2001) mittavaa uraa taidemaalarina, kuvittajana, poliittisten pilapiirrosten tekijänä, kirjailijana sekä muumihahmojen- ja kertomusten luojana."
http://www.ateneum.fi/fi/tove-jansson

Ateneumin teemanäyttelyihin kannattaa aina varata aikaa. Suosittelen myös kuulokkeiden vuokraamista. Näyttelyn kuraattori Tuula Karjalainen kertoi näyttelystä ja Toven elämästä kuulokkeiden välityksellä mielestäni varsin onnistuneesti.

Tove Jansson oli tarinankertoja jo ennen kuin Muumit syntyivät. Hänen maalauksiinsa liittyy usein tarina ja satu. Minua maalauksista kuitenkin eniten puhutti 60-ja 70-luvuilla maalatut värikkäät, abstraktit teokset. Aurinkoiset kalliot vuodelta 1961 ja Jäälauttoja Suomenlahdella vuodelta 1964, molemmista välittyi väkevä rakkaus luontoon ja mereen.

Muumeista oli näyttelyssä runsaasti materiaalia, totta kai. Muumien filosofian varaan voi rakentaa omaa arkea  ja juhlaa.
"Miksi kaiken oikeastaan pitäisi olla juuri niin kuin on tottunut" toteaa Muumimamma.

Ateneumista selvittyäni käyskentelin Espalla ja totesin, että kylläpä on nälkä.

Paras ruokapaikka senhetkiseen tunnelmaan löytyi Kauppatorilta. 

Nakkisämpylä kahdella nakilla ja kaikilla mausteilla kiitos! 

Annos näytti nälkäisen silmiini gourmet-aterialta ja siltä se tottavie maistuikin.

Nakkisämpylän jälkeen iski jano ja otin suunnan kohti Katajanokkaa. 

Sinnepä oli putkahtanut Allas  -pop up puutarha ja kahvila, sekä iso maailmanpyörä. Mukava ja rento paikka, suosittelen. Tarjolla oli siideriä ja muita kylmiä juomia helteisen päivän virvokkeeksi. 'Puutarhassa' oli kesän marjasato ehtinyt jo kypsyä.

Maailmanpyörässäkin piti käydä pyörimässä. 

Seuraavana päivänä, hyvin nukutun yön jälkeen oli vuorossa Designmuseo.

 Designmuseossa oli Tove Janssonin ikätoverin, siustusarkkitehti ja muotoilija Ilmari Tapiovaaran (1914-1999) näyttely. 

http://www.designmuseum.fi/nayttely/ilmari-tapiovaara/

Mitäs muuta...ainakin shoppailua keskustan vaateputiikeissa ja kirppiksillä. Muutamia löytöjäkin.

Ullanlinnassa oli varsin mielenkiintoinen kirppis vanhan kivitalon kivijalassa nimeltään Kaivarin kanuuna. Huhupuheiden perusteella täälläkin saattoi tehdä löytöjä. Itse en löytänyt muuta kuin itseni ulos putiikista mahdollisimman nopeasti. Huh hellettä!

Sitten Kaivarin rantaan merituulia haistelemaan...

...rakennuksia ihastelemaaan Ullanlinnaan...

...herkkuja kuolaamaan Hietaniemen kauppahalliin...

...ja Onnibussilla takaisin kotiin.

"Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, 

etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi."

Muumipappa

"

Sielunmaisemaa Kuralan Kylämäessä

Kuralan Kylämäki on yksi Turun Aurajokilaaksossa sijaitsevista vanhoista kylistä, joissa on ollut asutusta jo esihistoriallisena aikana.Alkuperäiset omistajasuvut luopuivat viljelysä Kuralassa 1970-luvun alussa. Alkuperäisen suunnitelmien mukaan alueelle  piti tulla kerrostaloasutusta, mutta alueelta löytyneiden arkeologisten löytöjen perusteella Kurala suojeltiin (onneksi).Turun kaupunki lunasti maat ja alueen hoito ja toiminta annettiin v. 1987 museotoimen hoidettavaksi.

 Tämä kuva on Kuralasta 1900-luvun alusta. Vasemmalla Aurajoki. 

Kurala on kivenheiton päässä Turun keskustasta. Meiltä kotoa Littoisista Kuralaan on pyöräillen vartin matka. 1940-50-lukujen maalaismiljöö rakennuksineen ja peltoineen,  lampaita, kanoja....maisemaa, jossa sielu lepää. Kuvaan mielelläni juuri tällaista maisemaa. Pittoreskia maalaisromantiikkaa, perisuomalaista talonpoikaismaisemaa. 

perinnemaisemaa

Iso-Kohmo

Vähä-Rasi, jossa sijaitsee kahvila ja  vanhanajan puoti. Kahvila Omena ja Kanelissa on yleensä tarjolla itseleivottuja korvapuusteja ja muita herkkuja. 

 http://www.turku.fi/kuralankylamaki

Poikien huoneet Vallilan tyyliin

Kotona puuhastelu ja hääräily on kivaa. Aika ajoin iskee puuska rempata, sisustaa tai tuunailla jotain pientä. Asumme v. 1970 rakennetussa omakotitalossa, joten rempattavaa ulkoa ja sisältä löytyy aina, jos niin haluaa.

Tänä kesänä työlistalla oli esikoisen huoneen kunnostus. Kaveri on venähtänyt pituutta kolmen viime vuoden aikana hurjasti. 190-senttiselle oli jo hankalaa kiivetä seitsemän vuotta sitten hankittuun parvisänkyyn, joten se laitettiin myyntiin. Tori.fi on osto- ja myyntipaikkana ihan ykkönen. Eroon pääsee tavarasta kuin tavarasta ja hyväkuntoinen parvisänky patjoineen lähti uuteen kotiin.

Vallilan sivuja selaillessa tykästyin Lissabon-verhokuosiin ja kun malli oli esikoisenkin mielestä hyvä, tilasin sen Kodin Ykkösen nettikaupasta.

Tällaiselta verho näyttää nuoren miehen huoneessa. Tuoli haettiin enoni varastoista ja pöytä on naapurin Antskulta peritty. Upea verho, jos minulta kysytään ;)

Huoneen kattolampun löysin kierrätyskeskuksesta muutama vuosi sitten. Lamppu antaa hyvän yleisvalon.

Kuopuksen huone jouduttiin pakon sanelemana remontoimaan vuosi sitten katosta lattiaan. Vanha lastenhuonelook oli nyt helppo vaihtaa vastaamaan huoneen omistajan toiveita. Huoneen seinät maalattiin samalla neutraalilla harmaalla kuin isoveljenkin huone. Kysyin kuopukselta (aloittaa seiskan syksyllä), mitä hän ajattelee Jaffakuosista.

"Jaffaverhot olis kyl tosi kivat." 

No onhan ne, ja nehän hankittiin.

Tältä huoneessa näyttää nyt. Toki huone siivottiin (raivattiin...) kuvanottoa varten. Seinällä oleva taulu on kuopuksen kuviksen tunnilla tekemä.

Sellaista. Pieni tuunaaminen ja hyvät hankinnat piristävät aina kummasti mieltä.

Kierrätyskeskus Ekomatti

Turun Hirvensalossa, entisessä Särkilahden koulussa sijaitseva Ekomatti on rakennustarvikkeiden kierrättämiseen erikoistunut, yleiskirpputorinakin toimiva liike. Nettisivujen mukaan putiikista löytyy mm. maalit, tiilet, kattotiilet, pelti- ja puuhyllyt, ovet, ikkunat, listat, puutavarat, lamput, kaakelit, vaatteet, huonekalut, viemäriputket, puuhellat, sähkötarvikkeita, hanat, lukot, radiot, naulat, moottorit, polkupyörät, ilmastointiputket, eristeet...

"Mitä Ekomatista ei löydy, sitä ei tarvita!", kuuluu mainoslause ja ensisilmäyksellä siltä todella näyttääkin. Tavaraa tuntuu olevan piha tupaten täynnä.

Vastaan ovella tulee mies, jolta tiedustelen onko hän paikan isäntä. Kuulema ei, mutta helvetin hyvä renki. Toki hän paikan omistaja on ja osoittautuu helvetin kovaksi kauppamieheksi. Isäntä-Matti huikkaa lähtevänsä kaffelle ja pyytää painamaan keltaista ovikellonappulaa, jos tarvitsen apua. Siispä lähden kiertelemään piha-aluetta.

Aikansa kierreltyäni huomaan, että tavarat on tarkasti ryhmitelty.

Tästä pinosta lähti mukaani kymmenen pihalaattaa. Sopivasti kuluneita ja sammaloituneita.

Ämpäriäkin katselin sillä silmällä. Näytti vanhalta palosaavilta tai vastaavalta.

Kärry, josta joku näppärä voi tehdä pöydän.

Kun oli ulkona riittävästi kierrellyt, saattoi mennä sisälle. 

Retroa!

yksi luokkahuone täynnä kuparipannua ja muuta talonpoikaishenkistä tavaraa

liuta lamppuja

 harmooni lautastelineenä

sitä sun tätä

Ei siitä niin kamalan kauan ole, kun oppilaat vielä näissä kiipeilytelineissä välituntuntisin roikkuivat. Koulun lakkauttamisesta ei ole kymmentä vuottakaan.

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/1074085623/Sarkilahden+koulu+korjattavissa

Ja omat hankintani näkyvät tässä: pihalaattoja, vanha patjan runko, lauta ja pippurimylly. 

Enemmän ja vähemmän harkittuja ostoksia.

Sanoisin, että paikka on pienoinen nähtävyys.

Käy kollaamassa!

http://www.ekomatti.fi/